Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Olemme muutaman kerran päätyneet keskustelemaan asuntosijoittamisesta ulkomaille. Keskeistä näissä keskusteluissa on, kuinka jossain päin maailmaa kiinteistömarkkina olisi erittäin houkuttelevassa tilanteessa. Syystä tai toisesta markkinalla olisi paljon kohteita tavattoman järkevään hintaan. Yleisestihän on toki näin, että kun jossain asuntojen hinnat ovat rajusti laskeneet, ovat mahdollisuudet parempiin diileihin suuremmat kuin vaikkapa Suomessa, jossa asuntomarkkinalla on pitkä nousujakso takana.

Päädyimme muutama viikko sitten eräissä häissä keskustelemaan tuttavapariskuntamme kanssa Australian asuntomarkkinoista, koska he asuvat tällä hetkellä siellä. Heidän asuntonsa on pienehkössä yksiössä, jonka kuntoa voisi suomalaisesta näkövinkkelistä kutsua kehnoksi; sateella vesi valuu asuntoon sisälle ja talvella tahtoo olla viileä, koska oven ja ikkunoiden välistä käy tuuli. Seinät ovat niin haperot ja meriveden ja myrskyjen piiskaamat, että kosketuksesta tuntuu aina tarttuvan jotain käteen. Vuokra on kuitenkin meikäläisittäin korkeahko 2400 Australian dollaria (n. 1800 €) kuussa. Asunnon karkeaksi arvoksi he arvioivat 400 000 dollaria. Sijainti on kuitenkin aivan rannassa, joten surffaamaan pääsee aivan kotiovelta.

Australiassa on ulkomaalaisten omistamista jossain määrin rajoitettu. Jos haluat ostaa asunnon jo olemassa olevasta talosta, on lupaprosessi raskas. Jos taas haluat ostaa asunnon uudiskohteesta, ei ostossa ole mitään ongelmaa. Uusien asuntojen kauppaa tehdäänkin tuttavapariskuntamme mukaan paljon ulkomaalaisille. Varakkaat aasialaiset haluavat laittaa rahansa Australian kiinteistömarkkinalle. Hinnanmuodostus menee niin, että uuden talon hinnasta noin 80 prosenttia on tontin hintaa ja rakentamisen osuus on vain noin 20 prosenttia uuden talon hinnasta. Rakentamisen laatu on kehnoa; lämmin ilmanala antaa paljon enemmän anteeksi kuin kylmät ja ankarat pohjolan olot.

Ollin kokemuksia Saksasta

”Asuin Saksassa muutaman vuoden ja innostuin silloin pohtimaan asunnon ostoa sieltä. Saksassa ostaja maksaa välityspalkkion ja varainsiirtoveron sekä notaarin palkkion. Näistä muodostuu asunnon hinnan päälle lähes kymmenen prosenttiyksikön lisä, joka tekee helposti kymmenen tuhatta euroa tai enemmänkin. Lisäksi kulttuurissa on muutenkin eroja. Saksassa on tyypillistä, että koko keittiö lähtee myyjän matkaan. Asunnon kauppahinnan päälle tulevat kulut nousevat siis melko korkeiksi, kun joudut maksamaan kulut ja hankkimaan uuden keittiön.”

Suomalainen asunto-osakeyhtiö ei ole ulkomailla kovinkaan tyypillinen asunnon omistamisen muoto. Tämä tarkoittaa sitä, että vastuu remonteista ja monesta asunnon osasta, joka meillä kuuluu taloyhtiölle, onkin omistajan vastuulla. Kun Suomessa voit soittaa isännöitsijälle tai huoltoyhtiöön ja asia hoituu kuntoon pelkällä puhelinsoitolla, ulkomailla joudutkin aivan toisenlaisen soittelu- ja käyntirumban eteen.

Emme ole siis missään vaiheessa hirveän vakavissaan pohtineet sijoitusasunnon ostamista ulkomailta. Edellä olevat esimerkit havainnollistavat hyvin, kuinka asumisen tavat ja kulttuurit poikkeavat paljon toisistaan. Mikä täällä on tyypillistä ja yleistä, onkin muualla täysin tavatonta tai outoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ulkomailtakin voisi ostaa sijoitusasuntoa tai –asuntoja. Tärkeää on ymmärtää, minkälainen asuntomarkkina ja asumisen kulttuuri kyseisessä maassa on. Käytännössä nämä tiedot karttuvat parhaiten paikan päällä joko asumalla, pidempiaikaisella oleskelulla tai paikallisen ammattilaisen toimesta.

Johtopäätös: Jossain tilanteissa voi olla perusteltua mennä merta edemmäs kalaan ja tutkia sekä mahdollisesti ostaakin kohde ulkomailta. Tärkeintä on, että tutustut markkinaan huolella. Suosittelemmekin asumista kohdemaassa ennen varsinaiseen toimintaan ryhtymistä. Näin vältät monet karikot ja sudenkuopat – samalla riskit epäonnistumisesta pienenevät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *