Sijoitusasunnon ostaminen, osa 4/4: Neuvottelut ja kaupanteko

Sijoitusasunnon ostaminen, osa 4/4: Neuvottelut ja kaupanteko

Kannattaako maksaa pyyntihinta vai enemmänkin kuumasta yksiöstä, jolla on paljon kysyntää? Entä kuinka paljon alle pyynnin voi tarjota kohteesta, joka nököttää kaupungin laidalla jo neljättä viikkoa tyhjillään? Kuinka prosessi lopulta etenee, kun tarjous on sisässä?

Neliosainen kirjoitussarja on viimeisellä kierroksella.  Käydään läpi vaiheet ennen kalkkiviivaa.

On vaikeaa sanoa mitään yleissääntöä, kuinka paljon alle pyyntihinnan kannattaa tarjota. Mutta karkeita suuntaviivoja voi vetää. Jos kohde on ollut pitkään myynnissä eikä missään maailman parhaimmassa kunnossa, kannattaa pilkkiä. Paras tilanne on, jos sinulla ei ole hirveä tarve saada juuri sitä asuntoa. Eli kun ei ole hävittävää, voi rohkeasti kokeilla.

5-10 prosenttia alle pyyntihinnan on karkea arvio tavallisesta pilkistä nykymarkkinatilanteessa (tammikuu 2012) kun kohde ei ole kaikkien haluama opiskelijaboxi.

Esimerkki:

Oletetaan 30-neliöinen yksiö kaupungin laidalla, joka on ollut jo pidempään myynnissä hintaan 46.000 euroa. Olet laskenut, että yli 43 ei kannata maksaa. Hyvä taktiikka tällöin on kysyä välittäjältä, ”voisiko asunto lähteä 42.000 eurolla?”. Välittäjä ei paljasta, mitä he ovat myyjän kanssa sopineet alimmasta mahdollisesta hinnasta, mutta kyllä häneltä jotain osviittaa saa. Jos kohde ei liiku missään tapauksessa tuohon hintaan, kyllä välittäjä sen sanoo. Rajojen kysely säästää molempien osapuolien aikaa ja vaivaa. 

Olemme ajoittain joutuneet kisaan namupalakohteesta. Tällöin voi olla hyvä maksaa yli pyynnin.  Tärkeintä on kuitenkin se, että tarjoamasi hinta on laskelmiesi mukainen. Innostuksissaan voi helposti maksaa liikaa. Excel ei kuitenkaan innostu. Joten laita ylös maksimihinta, jonka yli et mene. Jos joku muu maksaa enemmän, saa maksaakin. Kyllä niitä kohteita tulee myöhemmin lisää.

Itse kaupantekoprosessi ei ole rakettitiedettä, varsinkaan kun paljon on tehty kiinteistönvälittäjän toimesta valmiiksi. Mihin hyvänsä summaan sitten päädytkään, tarjouksen jättäminen käy helposti täyttämällä vakiomuotoinen lomake. Myyjä voi laittaa peliin vastatarjouksen. Pallottelun tuloksena päädytään tai ollaan päätymättä kauppoihin.

Kun myyjä hyväksyy tarjouksen, on edessä käsirahan siirto ja kauppakirjan teko. Laina on siis hyvä olla neuvoteltuna valmiina – muutoin voi tulla ikäviä yllätyksiä. Kauppakirja tulee myös välittäjältä eikä paperi tavallisesti vaadi juristin lukutaitoa.

Kaupat tehdään yleensä pankissa, jossa tehdään siirtomerkinnät asunnon osakekirjaan samalla kun pankin työntekijä nostaa lainan ja siirtää rahat ostajan tililtä myyjälle. Kauppakirjat allekirjoitetaan ja avaimet vaihtaa omistajaa. Osakekirja jää pankin holviin. Hups, samalla tupsahtikin lainaa kiva potti lisää – ellei tuohta löydy sitten tililtä asunnon hinnan verran.

Avaimet kun on kourassa, niin alkaa vuokralaisen etsintä. Toki ajoittain käy niin, että vanha asukas haluaa jatkaa asunnossa. Oletetaan, että asunto on tyhjillään. Siispä jatkossa kirjoitamme vuokralaisen hankkimisesta ja vuokrasopimuksesta, mutta sitä ennen ensi kerralla jotain kevyempää asiaa.

Kaupantekoterveisin,

Olli ja Joonas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *