Lähiöfestivaalit

Lähiöfestivaalit

Osallistuimme Vantaan Mikkolassa järjestettyyn Lähiöfestivaali-tapahtumaan, jossa pohdittiin lähiöiden tulevaisuutta. Tapahtumapaikkana toimi Vantaan Vuokra-asuntojen vanha vuokratalo, joka puretaan heti festareiden päätyttyä.

PTT:n raportin (Asuinrakennusten korjaustarve) mukaan Suomen asuntojen korjausvelka on 3,5 miljardia euroa vuosittain. Merkittävä osa korjauksista koskee lähiöitä, koska niihin on 70-luvulla on rakennettu paljon taloja. Kyseessä on oiva tilaisuus pohtia lähiöiden uudistamista laajemmassa mitassa.

Toimijat kokonaisuudessa ovat kaupunki, rakennusliike, omistaja ja asukas. Asukas jää käytännössä sivustakatsojan rooliin, mikäli ei satu olemaan samalla myös omistaja. Tämä on oikeastaan koko ongelman ydin. Asiat päätetään muualla ja katsotaan ylhäältä alaspäin, monesti teknisestä näkökulmasta. Asukkaan on tyydyttävä ratkaisuihin tai muutettava muualle. Monesti muutto tulee siinä vaiheessa, kun peruskorjausremontti alkaa ja talo tyhjennetään. Vaihtoehtona on palata kuukausien päästä, jos vielä haluaa.

Kuulemissamme alustuksissa ja käymissämme keskusteluissa korostui asukaslähtöisyys. Lähiöiden tulevaisuus muuttuisi kirkkaammaksi, kun yhteisöllisyys kasvaisi. Toinen keskeinen asia on palvelut. Esimerkiksi lähikirjastojen lakkautukset harmittavat monia. Lisäksi työpaikat usein puuttuvat lähiöistä. Lähiöt on rakennettu nukkumista varten, mutta ajatus ei kuulosta nykypäivän kaupunkisuunnittelulta.

Monissa lähiöissä on tehty ja tehdään mittavia peruskorjaushankkeita. Taloista tulee ulkoapäin tyylikkäämpiä ja asunnoista viihtyisämpiä asua. Kuten olemme aikaisemminkin kirjoittaneet, asuntosijoittajan näkökulmasta haasteena on korjauskustannusten siirtyminen hintaan – tai pikemminkin se, että ne eivät siirry täysimääräisesti asunnon hintaan. Iso vuokrataloyhtiö lähtökohtaisesti joko peruskorjaa talot (tai purkaa vanhan rakentaakseen uuden) ja vuokraa niitä seuraavat vuosikymmenet tai myy talon pilkkahinnalla eteenpäin ja jättää korjaukset uudelle omistajalle.

Periaatteessa yksityisellä asuntosijoittajalla on samat vaihtoehdot kuin kokonaisen talon omistajalla, mutta käytännössä tilanne on toinen. Myynti on aina simppeli vaihtoehto. Silloin seuraava omistaja vastaa (ellei tule riitatilannetta, mutta ei mennä nyt siihen). Purku on erittäin epätodennäköinen vaihtoehto, sillä se vaatisi kaikkien osakkaiden yksituumaisuuden. Korjaukset ovat siis todennäköisin tie, ellei päädy myymään asuntoaan. Suurin ero isoon toimijaan tulee siinä, ettet voi yksin päättää, milloin ja mitä remontteja tehdään. Toki olemalla aktiivinen ja pyrkimällä hallitukseen voit osaltasi vaikuttaa asioihin.

Lähiön elinvoimaisuuden takaa parhaiten sijainti. Miten sieltä pääsee liikkumaan julkisilla kulkuvälineillä ja omalla autolla, onko raideliikennettä lähellä ja mitä täydennysrakennushankkeita on vireillä. Mikäli alue on ihmisten mielestä houkutteleva, löytyy halua pitää alueesta huolta ja rahaa korjata taloja. Näin on todennäköisempää, että alueen talojen hintakehitys on mahdollisimman suotuisa ja toisaalta remonttikustannukset siirtyvät mahdollisimman hyvin asuntojen hintoihin.

Maailmalla on jo kehitetty erilaisia palveluita ja järjestelmiä, joiden tarkoitus on edistää asuinalueiden yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä. Lähiöfestivaaleilla viitattiin onnistuneisiin esimerkkeihin (Santa Monican kaupunki). Haasteena on ettemme mitenkään voi ennalta tietää, missä kokeilut onnistuvat ja pystytään luomaan kestäviä malleja yhteisöllisyyden kasvattamiseen ja asukkaiden omaehtoiseen toimintaan. Lähiöihin sijoittavan asuntosijoittajan tulee huolellisesti perehtyä alueen palveluihin ja liikkumismahdollisuuksiin, täydennysrakennushankkeisiin ja lähiön sijaintiin kaupungin sisällä – kohteeseen perehtymistä unohtamatta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.